Riittävä itselleni

Rakastan itseäni juuri sellaisena kuin olen. Siksi uskon, että juuri minä olen syntynyt tällaiseksi. Sillä olen ainoa ihminen, joka todellisuudessa voi rakastaa tällaista ihmistä. Se, etten usko, että kukaan voisi minua todellisuudessa rakastaa, ei tarkoita sitä, että minulla olisi huono itsetunto. Se tarkoittaa vain sitä, että maailmassa on vain yksi ihminen, joka voi minua rakastaa. Ja se olen minä itse. Muiden silmissä en ole tarpeeksi, mutta omiin silmiini olen hyvä. Olen riittävä.

Totta kai ne, joilla on minuun pysyvä side, kuten sukulaisuus, rakastavat minua. Mutta se rakkaus kuuluu siihen siteeseen. Se on aina ja kaikille olemassa olevaa rakkautta.
Mutta rakkautta, joka syntyisi vain minun itseni vuoksi ilman olemassa olevaa sidettä, ei tunnu olevan. Todelliset ystäväni kyllä rakastavat minua, mutta saattaa tulla piste, jolloin se rakkaus ei riitä ystävyyden ylläpitämiseksi. Sillä toinen saattaa kyllästyttää. Toinen ei anna ystävyyteen mitään uutta.

Tuntuu, että minun tulisi antaa itsestäni joka kerta jotain uutta ystävyyteen. Joka kerta olla jotain lisää. Joka kerta ylittää edellinen minäni. Suorittaa ystävyyttä. Ei tunnu riittävän, että olen paljaana, omana itsenäni, olematta mitään muuta, antamatta mitään lisää. Sillä ystävät kyllästyvät. Ystävät eivät halua käyttää kallista aikaansa siihen tylsään samaan. Siihen samaan ikuiseen tasoon, jossa ystävä ei anna joka kerta jotain uutta. Nykypäivänä ihmisen tulisi käyttää aikansa mahdollisimman tehokkaasti. Ja siksi ystävät karsivat ystäviä.

Joskus ei vain löydy toista ystävää, joka tyytyisi vain siihen, mitä olet. Joka tyytyisi siihen, että olet se sama koko ajan, aina. Ei löydy ystävää, joka tyytyisi siihen kuka olet.