30. kesäkuuta 2013
Hirviö
Hetkittäin se palaa,
tulee takaisin ja nakertaa.
Taisteluni tuntuu voimattomalta,
kukaan ei ole antanut minulle aseita.
Hetkittäin se lähtee,
mutta pelko jää.
Kehoni elää,
ainaisessa odotuksessa,
jännityksessä paluusta.
Välillä se iskee
vie jalat alta ja lyö.
Odotan sinua,
joka lahjoitat minulle
luottamuksen aseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
