Ikävöin ja itken, onnen kanssa

Vaikka ikävöin ja itken,

mieleni päällä on vain,

se onnellisuuden aalto,

jonka tunnen kanssasi.

Kun kosketat minua,

kun saat minut nauramaan yllättävässä tilanteessa,

kun näytät, että todella välität. 

Vaikka ikävöin ja itken,

en tee sitä surusta. 

Kaipuusta jos jostakin,

ihmisyyteen kuuluvasta kaipuusta.

Tunteesta, että osa minua on jossakin muualla, 

vaikka sinä,
suurin pala minusta oman identiteettini jälkeen
on tässä, vierelläni. 

Vaikka ikävöin ja itken, 

olen onnellinen. 

Olen varma valinnastani,

vaikka joinain hetkinä epäröin.

Silti uskon päättäneeni oikein, 

valinneeni tämän polun.
Päättäneeni oikein kohtaloni,
valinneeni sen tien, joka kaikessa vaikeudessaan on kaiken ilon ja onnen arvoista.

Uskallan vain toivoa, luottaa ja tehdä parhaani,

jotta me olisimme tulevaisuudessa.

Jotta me olisimme edelleen olemassa,

onnellisina valinnastamme olla yhdessä,

ja varmoina siitä, että mitä ikinä elämä tuokaan, teemme kaikkemme ihmistyytemme rajoissa voidaksemme taata onnellisen yhdessäolon.