Tälläisinä hetkinä
näen tulevaisuuden aukkona.
Huudan itselleni,
kysyn miksi.
Aukossa ei näy järjen häivää,
heitä vain pois kaikki tuttu.
Ymmärrän mitä olen tekemässä,
näen kaiken selvemmin.
Minulla on kahdet silmät:
vanhat, viisaat ja pelokkaat
uudet, janoavat ja uteliaat.
Kumpia arvostan, kummat valitsen.
Sekoitus ei ole hyvä.
Olisi helpompaa pitää kiinni kaikesta turvallisesta.
Valita vanhat silmät
ja istua kiikkustuolissa ihmetellen mihin vuodet vierivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti