On se kumma,
jonain päivänä sen löytää takaisin,
tunteen joka on ollut hukuksissa.
Intohimon ja kunnianhimon, jonka on jättänyt taakseen.
Ilon, joka vie vaikka läpi harmaan kiven.
Muistaa, mitä elämässään on halunnut,
havitellut ja unelmoinut.
Haluaa olla jotain enemmän,
jotain parempaa, särmikkäämpi.

On se jännä,
että joskus tulee päivä,
kun edellisten päivien ajatukset kumoutuu.
Luulee, ettei kelpaa,
luulee, että pitää olla jotain enemmän.
Tietää, ettei kelpaa yhdelle vaikka kuinka haluaisi
ja sisimmässään litistää itseään.

On se erikoista,
että ihminen haluaa kelvata muille.
Kelvata yhdelle vaikkei sillä tekisikään mitään.
Kelvata sille yhdelle, haluta tuntea itsensä kelvanneeksi.

Onneksi ihminen tietää, että
tulee jälleen se päivä!
Se päivä koittaa,
jolloin pääsee astumaan yli.
Silloin merkitsee itse itselleen,
ja luottaa jälleen itseensä.