Istun paikallani ja tuijotan ikkunasta ulos. Katson ohi vilistäviä autoja, busseja, ihmisiä ja ambulansseja. On huojentavaa huomata, että elämä jatkaa kulkuaan huolimatta siitä, mitä minä teen.
Mietin, miten ihminen onkaan turvallisessa elämässään kiinni. Vaikka olenkin onnellinen hetkessä, miksi ihmisen tulisi tyytyä siihen mitä on?
Tulee kurotella korkeammalle.
Pitää kurkottaa sivulle.
Täytyy ylittää raja.
Aion kurkottaa pidemmälle kuin koskaan.
Ylitän turvallisen elämän rajan ja hyppään tuntemattomaan.
Olen päätökseni tehnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti